Nyt sain tietää, miksi iskä oli niin sekaisin. Nauroi hullun naurua ja huusi kaikille. Olisi valmis lähtemään pakkohoitoon hullunpaperit kourassa. Se syöpä, josta iskä kärsi aikaa sitten, on ehkä tullut uudestaan piinaamaan sitä. Kaikki on muuttunut yhtäkkiä kauhean synkäksi ja olen nyt fyysisestikkin turta. Voisin tehdä vatsalihaksia siihen asti kunnes taju lähtee tai viillellä niin kauan, että veri loppuu kehostani. Kirjoitan kuitenkin, ei huolta! On vaan niin ihmeellistä, miten kaikki yhtäkkiä menee näin. Iskäkin sekosi ihan yhtäkkiä. Rakkain ystävänikin otettaisiin Kellokosken osastolle, jos haluaisi mennä. Olisin varmaan itsekkin valmis pakkopaitaan ja pehmustettuun huoneeseen.
Savuna ilmaan ei voi estää,
verenä hiekkaan ei voi kestää,
kivusta nautintoon on matkaa
pelottavan vähän, jos edes sitäkään.
Muuttuisipa tää kaikki vaan paremmaksi joskus.
hui, sullapas nyt on rankkaa :(
VastaaPoista- nenna joka ei jaksa kirjautua
Ohhoh, ompa meilläkin paljon samaa. Mun veljellä oli syöpä, mutta se parani. Kyllä sunkin isä paranee vielä kuntoon :)
VastaaPoistaMun ystävä oli joskus osastohoidossa. Hän oli suljetulla jotain 2 viikkoa ja pääsi sitten pois. Sen jälkeen käynyt vielä kerran avopuolella kuukauden hoidossa. Ei sitä kummassakaan oikeasti ole pakkopaitoja tai pehmustettuja huoneita, vaan mukavan joskin hieman tympääntyneen oloinen hoitohenkilökunta. Ja minunkin ystävällä oli oma huone, jossa sain häntä käydä katsomassa :)
Äläkä tee itsellesi mitään pahaa! t. eräs anonyymi joka seuraa sun blogia ahkerasti
Nenna, joo o...
VastaaPoistaAnonyymi, uskoinkin, että en varmasti ole ainoa, joka tällaisia asioita on käynyt läpi, toiset nyt vaan kestää tällaiset asiat paremmin kun toiset. Tiedän kyllä, ettei mitään pakkopaitoja käytetä enää, eikä pehmustettuja huoneita. Saan tietoa, miksi ystäväni sinne osastolle joutui, jos sinne joutuu, niin mulle luvattiin. Tehty on jo, anteeksi. Seuraa vain, mutta sen kannattavuudesta en tiedä.. kai tässä pitäisi kiittää???