Toiveita toteuttamassa...

Nonniin, nyt koska olen todella onnellinen siitä, että tuolla kommenteissa on tullut toiveita niistä asioista, joista täällä haluttaisiin lukea, aloin kirjoittaa. Ja onhan täällä nyt uus lukijakin, että tervetuloa vaan ! Nyt teen listan kaikista asioista, jotka on tässä elämässä niitä tärkeimpiä. Varmasti jotain unohtuu, mut eikös se niin mene, että jos sen unohtaa, niin se ei voi olla kovin tärkeetä...

Ensimmäisenä tietysti pitäisi sanoa perhe, mutta koska oon niin pirullinen, en sano. Ensimmäisenä tuli nimittäin mun paras kaveri mieleen. Sen takia uskon olevani vielä elossa tai ollenkaan niin hyvässä kondiksessa kun nyt oon. (en laittanut mitään kuvaa, mistä näkyis enempää, ettei sitten tule kellekkään paha mieli...)














Toisena tuli mieleen mun rakas kissa... Ei voi olla totta!!
Kai se johtuu siitä, miten erikoinen suhde mulla on
siihen kissaan. Se on kun joku lapsi mulle. En pysty
edes sanomaan, että tää mun Mörkö maukuu, vaan
aina kun se pitää ääntä, se huutaa. Niin inhimmillisesti
sen ajattelen.

                                                                                                       








Kolmas tärkeä asia on osa sukua. Ukkini, joka joutui sairaalaan viimevuonna ja lääkärin virheen takia on nyt kuntoutuskodissa. ja on ollut mulle aina tärkein ihminen niistä jotka on mun kanssa samaa verta.

Neljäntenä mieleen pälkähti niinkin hieno asia, kun suomalaisuus. Tietty tässä maassa on vikoja, niinkun kalliit hinnat, työttömyys ja muu tollanen. Niinkun vaikka sairaanhoito, josta todellakin huonoja kokemuksia on! Oli kuitenkin niitä asioita miten paljon vaan, oon aina ylpeä siitä, että asun just täällä. On ihanaa, kun välillä on oikeen kunnon pakkasia, eikä kesälläkään liian kuuma, ja kukapa ei voisi olla ylpee suomalaisuudestaan, kun tietää, millasen maineen suomalaiset ovat maailmalla saaneet, hahah.. Siniristilippu liehumaan, hulapaloopalai!

Tämän tekeleen piirsin sillon, kun Suomi voitti hopeaa  olympialaisissa tänävuonna.


No sitten ainakin yksi juttu tulee vielä mieleen, mikä ei varmasti tule yllätyksenä teille...
Todellakin, tämän talon toisaalta niin ihana, toisaalta kaikista julmin ja kammottavin esine. Sama juttu sen kokovartalopeilinkin kanssa.








                                                                                                                     














Muistan, kun Fb oli ihan täynnä niitä sellasia "music is my life" - juttuja. Koskaan musiikki ei ole ollut elämässäni kaikki kaikessa, mutta kyllä se on aina ollut tärkeetä. Soittaa en osaa, tai laulaakkaan, mutta kuunnella kyllä! Kuuntelen suurinpiirtein ihan kaikkea, mutta nyt jostain syystä on meneillään sellanen rock - kausi.

Viimeisten joukossa muistin, miten tärkeitä ihmisiä täällä netissäkin on mulle. Netin kautta yritän auttaa muita ja parantaa omaa oloani. Kun muita ihmisiä ei näe ihan kasvotusten, on helpompaa puhua, eivätkä ne
hiljaiset hetket tunnu kiusallisilta.



Sitten on vielä sellainen ihana asia kun leffat. Olen siis ihan leffafriikki ihminen. VHS:ssiltä on ihanan nostalgista katsoa leffoja! Vanhat Disneyn leffat on ainakin yhtä hyviä, kun psykologiset thrillerit. Niissä thrillereissä on se hieno asia, että ne voi pelottaa ihan yhtä lailla, kun kauhukin, mutta siinä kun"pelotellaan" ihmisiä usein niin paljon syvällisimmillä asioilla, että itsellä ainakin ne toimii paljon paremmin, kun kauhuleffat. The jacket oli ihan huippu!
Ja ainiin, kai te Chaplinin tiedätte?

Nyt kun etsin kuvan ukistakin, niin löysin siinä samalla kaiken roinan joukosta pahvilaatikoista paljon muitakin lapsuudenkuvia. Nostalgisointi on todella ihana ja tärkeä juttu!

Siinähän ne sitten oli. Lisää kirjoitusehdotuksia otan todella ilolla vastaan.
Aijon myös tehdä kysymyspostauksen, että ihan kaikkea mahdollista saa
kysyä, niin vastaan sitten.
ps. mmmrr, kyllä osaa ärsyttää, kun ensin asettelin kuvat ja tekstit hienosti, mutta sitte piti kaikki laittaa uusiksi, kun on tuolla blogissa niitä leveyksiä säädelty... En oikeen osaa näitä juttuja vielä...