Sekaisin

Sanon vaan, että tämä maailma on kamala paikka olla. Elämä potkii päähän. Vuodan verta ja huudan. En ymmärrä miksi. En ymmärrä miksi juuri minun elämäni täytyy olla tällaista paskaa enkä ymmärrä, miksi en vain voi olla hiljaa. En tiedä, miten enää jatkan. Aiheutan kaikille vain pahaa mieltä. Itselleni ja eniten kaikille muille. Eikä tässä elämässä edes ole mitään järkeä. Miksi ihmisiä edes on olemassa, kun me vain tuhoamme kaiken ympärillämme? Tapamme toisiamme ja saamme toisia tappamaan itsensä. Emme arvosta elämää. Vai onko siinä arvostettavaa? Jos tämä maailma on jo niin tuhoontuomittu, ettei siinä kannata edes elää... Tällä kirjoituksella ei kai ollut edes pointtia. Toivoin, että saisin sanotuksi, että lopetan elämäni, tai että kaikki on nyt selvää ja tiedän sen syyn, miksi olen täällä ja miksi minun aikani ei olisi vielä mennä. En silti voi sanoa kumpaakaan. Kaikki on niin sekaisin.