Kuusi päivää sitten istuin edellisen kotini portailla ja sain itseni melkein itkemään miettiessäni maailman pahuutta. Naapurissa pienen lapsen vanhemmat huusivat toisilleen lapsen itkiessä pihalla ja joku varasti lompakkoni. Ainoa asia, jossa olin onnistunut, oli syöminen.
Viisi päivää olin taas vangittuna tähän helvettiin. Olin taas kotona. Ja ahmimiskierteessä.
Neljä päivää sitten tahdoin syödä taas oikein. En onnistunut.
Kolme päivää sitten koin nöyryytyksen ja riidan. Kävimme äitini kanssa Käärmeen kanssa tapaamisessa. Saan lopettaa siellä käymisen, mutta salaisuuteni ovat nyt myös äitini salaisuuksia.
Kaksi päivää sitten kaduin huutoani. En saanut pyydettyä anteeksi. Päätin kostaa maailmalle kaiken vääryyden, mutta en kuolla.
Päivä sitten olin uskomattoman onnellinen. Olin yksin kotona ja syömiset sujuivat. Oksensin toista kertaa ja olin varma siitä, että elämäni lähtisi nyt oikeaan suuntaan. Siitä, että vaa'an lukemat lähtisivät oikeaan suuntaan.
Tänään katson laihdutusohjelmia ja juon pepsi maxia, mittaan itseäni katseellani ja mittanauhalla. Katson kaikkea peilin kautta, jotta voin taas luottaa siihen. Suunnitelma pelaa.
Koskaan thinspokuvat tai -lauseet eivät ole auttaneet minua, mutta nyt Kate Mossin lause "Nothing tastes as good as skinny feels" tekee oloni turvalliseksi ja voin olla varma, että suuntani on oikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti