Käärme tuli kuvioihin

Taas paha olla. Aivan hirveä ahmimisenhimo. En saisi ahmia. En saisi lihota!

Koulussa joudun taas puhumaan koulun jollekkin hoitajalle, enkä edes tiedä, miksi tätä naista voisi kutsua. Ennen tahdoin puhua. Nyt sinne on pakko mennä. Kaikki on ihan muuttunut, sillä ennen siellä käyminen oli vapaaehtoista ja tunsin oloni turvalliseksi, koska olin varma, että asiat, joista puhuimme pysyisivät aina salaisuutena. Tämä käärme kuitenkin pilasi kaiken (annetaan nyt nimeksi vaikka juuri tämä käärme). Nyt minun on pakko puhua siellä tunti noin kuukauden välein, tai muussa tapauksessa Käärme kertoo kaiken äidilleni tai sosiaaliviranomaiselle!? Kaikki on ihan muuttunut, enkä saa helpotusta olooni edes sieltä ja luulen, että jos mitään uutta ei tapahdu, joudun tekemään jonkun aivan uuden päätöksen elämässäni. Tämän täytyy vain muuttua!

   Aikaisemmin tänään päivä meni hyvin ja sain paljon aikaiseksi. Siivosin viimein huoneeni, mikä tuntuu todella suurelta saavutukselta. Suunnittelin kaikki syömiseni iltaan asti. Nyt kuitenkin minua vaivaa ahdistava tunne, joka tuntuu puristavan aivoni pieneksi rusinaksi, enkä enää niillä smurffin aivoilla pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin ahmimista. Kohta tulee vielä sekin aika, kun pitäisi taas yrittää nukkua. Valvon tietenkin koko yön. On todella pelottavaa ajatella, että kohta alkaa taas koulu ja kaikki vaikeutuu vielä entisestään. 

   Joudun katsomaan niitä kaikkia täydellisiä tyttöjä, jotka kulkevat käytävillä yhdessä käsikkäin ja nauravat niin että koko käytävä raikuu ja joilla on se täydellinen litteä vatsa ja jotka ovat pitkiä ja joilla on kauniit hiukset ja huolitellut kasvot jajaja... Ajatus jo siitä ahdistaa niin paljon, että tahdon vain maata liikkumattomana huoneeni roosanvärisellä matolla niin kauan, että kun minut löydetään, minut todetaan kuolleeksi ja haudataan maan mustuuteen.
   (Kirjoitin nuo tekstit monta tuntia sitten tänään, mutta sitten blogger sekosi ihan täysin, enkä pystynyt kirjoittamaan, kerron myöhemmin, mitä näiden ajatusten jälkeen tapahtui, vaikka arvaahan sen...)