Pääni sisällä kasvaa orkidea

Olen nyt jo pitkään (kaikki päivät viimeisimmän kirjoituksen jälkeen) avannut bloggerin vain katsoakseni mitä muut ovat saaneet aikaiseksi kirjoittaa. Itsehän en koskaan saa aikaiseksi tehdä koko elämälläni mitään. Turhaan kulutan täällä maan öljyvarantoja, metsiä, ihmisten ajatuksia, jaksamista... No, pointti ei ollut nyt elämäni turhuus. Pointti on se, että olin jo valmis lopettamaan koko kirjoittamisen, mutta yksi asia sai jatkamaan... Tättärätättättää! Lukijoita on yksi lisää! Tämä riittää syyksi kirjoittaa kaikki, mitä mitä suuria asioita on turhan pitkän kirjoitustauon välissä tapahtunut.
   24. päivä tammikuuta. Tärisin jännityksessä koko ensimmäisen tunnin koulussa. Toisella tunnilla vilkuilin kelloa 15 minuuttia, kunnes keräsin romuni pulpetilta laukkuun ja tein siinä lähtöä. Vieressä istuva tyttö, jota pitäisi kai kutsua ystäväkseni kysyi minne olen lähdössä. Vastaukseksi nauroin ja kuiskasin lähteväni metsästämään yksisarvisia. Niimpäniin, olisimpa vain ollutkin. Tunsin oloni hermostuneeksi ja suljin luokan oven. Käytävällä kulkiessani tunsin yhä luokassa istujien katseet selkäytimessäni. Mietin kaiken, mitä Käärmeelle haluaisin sanoa valmiiksi. Tahdoin sanoa, kuinka turhaa puhuminen on ja etten tahtoisi enää käydä koko huoneessa, istua siinä Käärmeen pöydän vieressä, katsoa miten mieltäni arvioidaan ja jokainen sanomani asia yritetään muistaa ja analysoida. Eikä sitten kuitenkaan ensikerralla siinä istuessani muisteta mitään. Siinä sitten istuin. Näin hymyn ja vastasin siihen kuin se olisi ollut pakollista. Kysyttiin kuulumisiani. No, ei mitään erikoista... Tiesinhän, ettei se pidä paikkaansa. Ajatukseni pelottavat minua. Ne ajatukset, jotka ovat kuin jonkun mieleeni istuttamat. Nyt ne ajatukset eivät enää mahdu päähäni ja kasvavat ulos. En pysty enää olla hiljaa. Pääni sisällä kukkii orkidea. Käärme totesi, että olen käynyt siinä huoneessa nyt puolenvuoden ajan, seitsemän kertaa kai. Enempään ei ole ollut aikaa. Nyt oltiin sitten päätetty, että tekisin masennustestin uudestaan, niin nähtäisiin, onko muutosta mielessäni tapahtunut. Nähtäisiin, mikä kukka mielessäni on itänyt. Testin tulos oli aiempaa huonompi. Nyt alettiinkin sitten puhumaan tulevaisuudesta. Koskaan en ollut kuullut Käärmeen sanovan mitään niin hirveää. En tahtoisi tulla siihen huoneeseen enää koskaan. Tästä päivästä alkoivat taas uudet murheet.